@migu music@

作曲 : Yrjäna

Astuu valloittaja yksin eteen valtaistuimen

ja taivaalliset sotajoukot käskyä vain odottaa

voimakenttäsiipensä hän taittaa, päänsä kallistaa

ja katsoo silmiin kuningasta kohta sortuvaa

"Maailmoiden tuhoaja, elävien jumala

taivaankannen kannattaja, vuori kultainen

ne nimiä on vain ja nimet otetaan nyt pois

jos kasvoillesi lankeat, se mitä pelastaa"

Tajunta on tyhjä kuten taulu illan hämärässä

jotain silti tihkuu läpi, tuoksu muistojen:

Ensimmänen muisto kovin vaisu, kovin hämärä

on sydämessä piilotettu salaisuuden ovi,

toinen muisto häilyvä kuin kuva harmaa rakeinen

on kasvoista ja niiden takaa aukeavaa maisemaa,

kolmas muisto, luvuista ja numeroista, kaavoista,

neljäs muisto pimeä ja vaarallinen tie.

Ja ääni tuntuu selittävän hiljainen ja vakava

kuin jokin tuttu, turvallinen kauan sitten kadonnut.

Se kertoo ruumiin kartaksi ja kivun kertoo kompassiksi

valopisteet tajunnassa tehtäviksi selittää:

Minä muistan suuren kirjan alla pyhän sinetin, sen jonka

esi-äidit maasta kantoi uuden taivaan alle,

minä muistan liitot, sodat, matkat

uudet sopimukset, minä muistan

itseni vain niin kuin muistaa painajaisen.

Sortuu valtakunta tomuun viimein joka ikinen

ja hallitsijain nimet vaipuu unohdukseen tuonelaan

kaatuu järjestelmät, kuolee sanat suuret huulille

ja rauniolla yksinäinen tuulenhenkäys vaeltaa

ja niin kuin silti elänkin on kaikki aikaan siroteltu,

puhallettu tuuliin aurinkojen kerran sammuvain.

Valtapiiri mielen oppii avaruuden sanomaa,

hiljaisuutta sanattomain tähtiholvien.

Rakkausko, viha, kerran virtas läpi olentoni,

elämä sen kudos, olin siinä lankana

turhaako siis tuokiot ja kaikki tämä sisälläni

uhma kuolevaisen kohti pimeyden kasvoja.