@migu music@

Olin pesästään tipautettu,

paksu käenpoikanen

mietin mitä tulis musta,

julmettu miehenroikale

Missä muualla kuin tiellä

rekka-repsikkana

missä äiti ei kiellä

jos lipsahtaa ruma sana

Siellä nielee kovikset

hikeä ja rasvaa,

niillä hauikset

sekä parta kasvaa

Sieltä vasta vuoden päästä,

kotiin soittaisin,

kertoisin säästä,

takaa kuudentuhannen mailin

Sitten lähdin matkaan

tie vei minut läpi maiden, vuorten ja meren

ja vain levottoman veren

kohinan korvissani

mukana kuljetin matkallani

Ja parran kohisevan kasvun

kuulla sain viimein vuosien päästä,

olin kunnon rekkamies, suuri, karvainen ja peloton

ei kotia, tietä vain, tiessä katse eloton

Entäs sitten jos kova karju lie,

ei karjua pelkää asfalttitie.

Ei helpota yksinäisen taipaletta,

että auto ei ymmärrä puhetta

Siispä palasin takas, perustin huoltiksen,

seurani kohentui monin verroin,

kun pojanklopeille kerroin

hurjia tarinoita,

enkä kuunnellut äitien marinoita

joiden pojat lähti tielle,

kun uskoi tarinoita

joihin uskon pian jo itsekin

Ja aina kun rekka ohi

asemani pyyhkäisee,

vanha sydän hyppää kurkkuun

ja siellä se nyyhkäisee

töötttööttööt, hyrrhyrrhyrr...