@migu music@

Niin on onnea ja iloa

vielä;

päiviä on pakassa

paljon...

Vaan mitä vastaat, kun

kysytään, että paljonko?

Onnea; onnesi on käsillä

tässä lyhyessä hetkessä

jossa kesä on kadonnut…

Syksy talveksi taipuu jo.

Niin on yksi aivan alussa

mutta toinen on jo lopussa:

riuhtoo vaisuilla voimillaan,

kohti harmautta raahustaa.

Nyt voit hyvästisi toivottaa

ja myös hyväksyä, että maa

nielee sen minkä synnytti

eikä aio palauttaa.

Tuon hetken tullen me muistamme sen;

muistamme kadonneet, kuolleet,

jotka jo otettiin sinne pimeän syliin.

Muistamme sen vääjäämättömyyden;

rakkaimman ihmisen

nimi kaikesta katoaa.

Viiva vedetään sen yli.

Kuolema kulkee täällä päällä maan,

tekee joukossamme tekojaan:

antaa aikamme kulua,

kunnes lähtömme määrittää.

Niin on onnea ja iloa

vielä

päiviä on pakassa

paljon…

Pois niitä otetaan,

mutta montako jää?