@migu music@

Kun mä rupesin ryyppäämään,

niin lestissä luki että alko,

minä lopetin tykkänään

kun pullossa luki että lakkaa.

On sitä pikkusen maisteltu,

eikä vain korkkia haisteltu

Kyttien kanssa on taisteltu,

tällä luonnolla hurjalla.

Kärsitty kankkusen vaivasta

lääkettä saatu on laivasta

silloin on kiitetty taivasta

äänellä kurjalla.

Mutta elän yhä vieläkin

ihmeeksi niin monen vanhan kaverin,

minä elän vaikka dokasin

niin että lähes kaiken mokasin.

Kun mä rupesin ryyppäämään,

niin lestissä luki että alko,

minä lopetin tykkänään

kun pullossa luki että lakkaa.

Nauhoja ollut ei kengissä,

yksin mä omassa jengissä

vaelsin puoliksi hengissä

kylmillä rannoilla,

suonissa pakkasen tukkoja,

sormeilin mökkien lukkoja,

pieniä vihreitä ukkoja

jono kulki mun kannoilla.

Mutta elän yhä vieläkin,

ihmeeksi myös tutun passipoliisin.

Minä elän tulin takaisin

on kokemusta jonka jakaisin.

Kun mä rupesin ryyppäämään,

niin lestissä luki että alko,

minä lopetin tykkänään

kun pullossa luki että lakkaa.

Touhusin monessa mutkassa,

Kemin ja Keravan putkassa,

kelattu juomarin tutkassa,

monta on vaihetta.

On hyvä tässä näin mun olla,

vaikea löytää vain kunnolla,

puhtaalla omalla tunnolla

mitään ylpeyden aihetta.

Mutta elän, vähän vieläkin,

ihmeeksi myös psykiatri Linqvistin,

minä elän, kaiken läpäisin,

ja anteeks jos niin tieteen häpäisin.