@migu music@

Suomenlahden kaunein saari, postikortti kuva.

Uljaana sen kallio on rantaan heijastuva.

Runsas rannan rakkolevä,

jonka alta hauen evä

vikkelästi vieheen perään joskus välkähtää.

Missä tämä paikka on, niin moni multa kysyy.

Jossakin ja salassa se toivon mukaan pysyy

Joskus painajaiseen herään.

Rannalla mä saaren erään

tapaamassa äsken olin vanhaa ystävää.

Taannoin tuli niemen kärken joukko urakoimaan.

Huutelivat, että siirrytäänkin ydinvoimaan.

Veden yli vastas Mattson:

Hetkinen, mä verkot katson.

Ennen syötiin Mattsonilla useasti lohta.

Laatikkoon ei edes silakoita riitä kohta.

Ensin piirsi insinööri.

Tuohon pannaan sontarööri.

Mutta Mattson kalasti kuin ennen edelleen.

Mattsonhan ei masentunut vastoinkäymisistä.

Aina riittää saaristossa jotain tekemistä.

Kalaa söi hän jatkuvasti

ydinvoiman tuloon asti,

eikä lopettanut sitä ees sen jälkeenkään.

Iltaisin voi akkunasta pienen saaritalon

nähdä kajastavan kovin merkillisen valon

Oudon vihreä on hohde.

Mattson, myrkytyksen kohde

kulkee siellä Suomen suviyössä yksinään.