Lea Maire Piltti (vuosina 1932–1943 oik. Piltti-Welcke, vuodesta 1944 Piltti-Killinen; 2. tammikuuta tai 1. helmikuuta1904 Rautjärvi – 5. helmikuuta 1982 Helsinki) oli suomalainen oopperalaulaja ja laulupedagogi. Hän oli aikansa maineikkaimpia koloratuurisopraanoita. Hän loi uran Keski-Euroopassa 1930- ja 1940-luvulla ja esiintyi myös Yhdysvalloissa. 　　Lea Maire Piltti (vuosina 1932–1943 oik. Piltti-Welcke vuodesta 1944 Piltti-Killinen 2. tammikuuta tai 1. helmikuuta1904 Rautjärvi – 5. helmikuuta 1982 Helsinki) oli suomalainen oopperalaulaja ja laulupedagogi. Hän oli aikansa maineikkaimpia koloratuurisopraanoita. Hän loi uran Keski-Euroopassa 1930- ja 1940-luvulla ja esiintyi myös Yhdysvalloissa. 　　Piltti aloitti lauluopinnot 16-vuotiaana opettajanaan Anna Hagelstam. Lauluopintojen rinnalla hän kävi ensin keskikoulun, sitten Jyväskylän seminaarin, josta hän valmistui kansakoulunopettajaksi vuonna 1924. Ensikonserttinsa hän antoi 1926, ja debytoi pian Suomalaisessa oopperassa Léo Delibesin Lakmén nimiroolissa. Piltti opiskeli laulua myös ulkomailla Pariisissa ja Berliinissä. Ensimmäinen ulkomainen kiinnitys oli Königsbergin oopperaan 1930, jolloin kansainvälinen ura lähti nousuun. Nelivuotisen sopimuksen hän teki Weimarin Deutsches Nationaltheaterin kanssa mutta vieraili samalla monissa Saksan oopperataloissa, muun muassa Berliinin valtionoopperassa, jossa Mozartin Taikahuilun Yön kuningattaren rooli sai suurta kiitosta. Piltti kiinnitettiin Wienin valtionoopperaan 1. koloratuurisopraanoksi vuonna 1939, mutta hän teki edelleen lukuisia vierailuja saksalaisiin oopperataloihin. Säveltäjä Richard Strauss kutsui Piltin 75-vuotisjuhlakonserttinsa solistiksi. Konsertti radioitiin ympäri maailmaa. Yhteistyö Straussin kanssa jatkui vuoteen 1942, jolloin Piltti lauloi Straussin yksinlauluja ja säveltäjä toimi säestäjänä. Laulut tallennettiin myös äänilevylle. Piltti teki urallaan lukuisia levytyksiä. 1930-luvulla hän esiintyi Suomessa harvakseltaan, lähinnä konsertti- ja oratoriolaulajana.lähde? 　　Piltti oli avioitunut Saksassa ja ottanut Saksan kansalaisuuden. Sota pakotti hänet palaamaan Suomeen 1943, ja 1940-luvulta alkaen hän teki pääosin konsertti- ja solistiesiintymisiä kotimaassa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Piltti joutui sodan jälkeen kärsimään tiiviistä yhteyksistään kansallissosialistiseen Saksaan, ja hän joutui Saksan kansalaisena syksyllä 1944 internointileirille, jossa hän oli maaliskuuhun 1946 asti 　　Vuonna 1949 Piltti aloitti laulupedagogin uransa. Hän toimi vuodesta 1966 Lahden, Jyväskylän, Hämeenlinnan ja Turun musiikkiopistojen laulunopettajana. Tunnetuimpia Piltin oppilaita olivat sopraano Anita Välkki ja basso Matti Salminen. Piltti vastaanotti Pro Finlandia -mitalin 1956, ja, muutama vuosi myöhemmin, 1961, hän piti jäähyväiskonserttinsa. Piltille myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1974.